Perustulo: mahdollisen taidetta?

Politiikkaa on perinteisesti sanottu mahdollisen taiteeksi.

Nyt näyttää siltä, että Vihreiden keskustelun avaus perustulosta vaietaan kuoliaaksi, ainakin meneillään olevassa vaalikampanjassa. Onko ajatus perustulosta siis mah- doton toteuttaa?

Nähdäkseni tällainen johtopäätös on väärä. Vaalikampanjat tapahtuvat nykyisin
mediassa ja median ehdoilla. Eri "Kuros-Sanomien" lööppihakuisen kaupallisuuden kannalta jokin perustulo on käyttökelvoton, ellei sitä voida henkilöidä myyvästi.

Koskaan ei tehdä lööppiä "Ville Itälän (vihr) mullistava esitys perustuloksi!" Sen sijaan lööppi "Niinistö kannattaa perustuloa!" on mahdollinen ainakin median
kannalta. Raatamisen evankeliumia uupumatta saarnaavan Niinistön kannalta
taas ei.

Mutta perustuloa tulee tarkastella pitkän aikavälin projektina, ei se pelkkä vaalitä-
ky ole. Pohjimmiltaan kyse on nykyisestä sosiaaliturvajärjestelmästä ja sen uudis-
tamistarpeesta vastaamaan paremmin muuttuneita ja edelleen muuttuvia olosuh-
teita.

Työelämän ja perherakenteen muutokset viimeisen 40 v ajalla, kaupungistuminen,
väestön ikärakenteen ja koulutustason muutokset jne. ovat aiheuttaneet sen, että
nykyinen sosiaaliturva ei enää vastaa tarpeisiin alunperin ajatellulla tavalla.

Tätä on yritelty korjata monenlaisilla pienillä osittaisuudistuksilla, jotka ajan mit-
taan ovat tehneet koko järjestelmästä massiivisen sosiaaliturvaviidakon ja mielet-
tömän raskaan byrokratian sitä hallinnoimaan.

Palvelukonsepti tältä mammutilta on ollut jo pitkään hukassa, asiat hoidetaan "py-
kälien mukaan" asianmukaisella hitaudella ("liian vähän liian myöhään") ja asia-
kasparka kokee tulevansa kyykytetyksi eliitin puhuessa "kannustinloukuista".

Mielestäni ainoa kustannustehokas keino remontoida sosiaaliturvajärjestelmä on
jokin perustulo-kuvioon pohjautuva malli. Se on mahdollista ja v. 2015 jälkeen
se on välttämätöntä.